![](https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEglz4fczx_vGhDckMmkoFC3PA7NWKrzNZOBBj_Fsz_kgrkkrfqvs_zXK_zdBsQR5iq0iUgFVghsFUWiPefMSmHdNkJcKQ-bRcGenZZS6gUR6oxQUaHA56a4X8Sx-3Zzd6KCuOH7wJLQ/s320/hel-looks+oil+paint.bmp)
Tämä on filmitähtiturkikseni. Aito 1930-lukulainen aarteeni. Vain kerran 1980- ja 90-lukujen murteessa modistettu ylellisyyteni. Se laskeutuu täydellisesti ja on vuorattu konjakinvärisellä satiinilla. Se päällä tunnen olevani Marlene Dietrich sodanjälkeisessä Saksassa. Tiikerikakunvärinen turkis on muistaakseni piisamia.
En kannata turkistarhausta niin kuin en mitään muutakaan ihmisen harjoittamaa julmuutta, mutta mielestäni olisi valtavaa haaskausta jättää käyttämättä näin vanha ja kaunis vaate, joka kuitenkin on peräisin ajalta kauan ennen turkismielentörmäyksiä.
Joka tapauksessa on ollut kiinnostavaa seurata, mitä sisäänrakennettuja asenteita yksi vaatekappale voi laukaista. Kaupassa aboriginaaliennäköinen filantrooppipariskunta jätti väliimme hyvinkin kolmen metrin hajurakosen. Ruuhkaratikassa mummot muljuttelivat tekohampaitaan ja nyökkäilivät hyväksyvinä. Onpa pelkkä turkis ollut olevinaan luotettava todistus Venäjän kansalaisuudestanikin.
Mekko, saappaat ja korvikset Hoochie Mama Janesta
Turkis, rusettihattu, pehmolelulaukku, heimokoru ja Christian Dior-kaulakoru Hold Your Horses