Yksi suurimpia pukeutumisen myyttejä on ihmisiin sitkeästi istunut uskomus, jonka mukaan vaatteiden värikuvaston pitäisi jollain tavalla tunnustaa vuodenaikaa. Pidetään itsestäänselvänä, että tutisuttavan talven kourissa sonnustaudutaan perusdepressiiviseen suomalaiseen mielenmaisemaan sopivaan mustaan. Kompromisseina voivat liuskahtaa läpi vielä kahvipurujenruskea, yömetsän vihreä, kastuneen asfaltin harmaa tai tumma kajoton sininen, mutta siinäpä se.
Päin vastoin pitäisikin kysyä, onko enää nokkelampaa tapaa väistää vuodenaikojen vankilaa kuin uskaliaasti satsata väreihin ja kuoseihin silloinkin, kun koko muu kansa näivettyy läpyttävissä sadesäänkengissä ja sulavat mummolan tapetteihin?
Tämä 20-30-lukulaisittain leikattu vaalean petrolinvihreä mekko on oma vastalauseeni värirasismille. Se ei ole mikään karkinkeltainen, mikä keskellä kaamosta voisi kysyä vähän huumoria, vaan kuitenkin kaunis ja pehmeä, mutta epätavallinen väri. Puhvihihojen ja helman kreppimäisen kerrostuksen lisäksi mekossa ei ole monia räyhääviä yksityiskohtia. Se on puhdaslinjainen nostalgiamekko, joka puhuu jo puolestaan.
Puin mekon kanssa viininpunaiset sukkikset sekä mustat niittisomisteiset nupukkikorkkarit. Ainoat korut mekkoon kuuluvan seilorimaisesti solmitun kangaskaistaleen lisäksi ovat muoviset kitschit purppurat korvikset sekä hopeoitu feikkitimantein tupattu rannerengas.
Mekko Hold your horses
Korvikset Amado
Korkkarit Helsinki 10
Sukkikset Transparenze
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti